2010
Joulukuu

Aloitin nonformaalisen oppimisen suunnittelijan nimikkeellä tässä kuussa ja olen nyt alussa paneutunut nonformaalisen oppimisen käsitteen selvittelyyn itselleni. Voin kirjoittaa tähän aluksi, millaisen käsityksen olen saannut tähän mennessä aikaisempien opiskelujeni ja kokemusteni kautta. Katsotaan, kuinka paljon tulee uusia ajatuksia puolen vuoden aikana. Lueskelin ensin nonformaalin oppimisen materiaalia ja teoreettisia taustoja. Itse lisäisin niihin oppimispsykologiselta näkökannalta muutamia huomioita.

Tässä tiivistelmäni nonformaalin oppimisen perusteista (by Vesa Jaakola)

Johdanto

Nonformaali oppimisympäristö on osa Myötätuulessa-projektin toimintaa, jolle on projektihakemuksessa tehty seuraavanlaista kehikkoa: Projektin tarkoituksena on luoda työssäoppimisen malli, jolla tuetaan nuorisotyöntekijöiden osaamista verkkonuorisotyössä. Nuorisotoimi yhdessä yhteistyöoppilaitosten kanssa tuottaa nuorisotyöhön nonformaalin oppimis- ja toimintamallin. Toiminnalla lisätään nuorisotyöntekijöiden valmiuksia ohjata nuorten digitaalisia toimintoja. Malli perustuu nonformaaliin työssä oppimiseen, työharjoitteluun, oppisopimuksiin, työllistämisen tukemiseen ja nuorten kanssa yhdessä tekemiseen.

Hankkeen keskeinen tehtävä on nonformaaliin oppimismallin kehittäminen hankkeeseen osallistuvien

nuorisotoimen, ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen, nuorisotutkimuksen, yritys-, järjestö- ja yhteisöyhteistyötahojen sekä nuorten kanssa yhteisesti suunnitellun ohjelman mukaisesti.

Projektihakemuksessa projektin varsinaisena kohderyhmänä ovat verkkonuorisotyötä tekevät

nuorisotyöntekijät, jotka haluavat kehittää nonformaalin oppimismallin avulla omaa työtään.

Hankkeen kautta kehitetään samalla nuorten kanssa tehtävää verkkonuorisotyötä sekä nuorten digitaalisia oppimisympäristöjä. Nuorisotyön kohderyhmänä ovat 15-25-vuotiaat pääkaupunkiseudun syrjäytymässä olevat nuoret, jotka tulevat nuorisotoimintaan etsimään mielekästä tekemistä. Näiltä nuorilta puuttuvat aikuistukiverkostot. Aikuistukiverkostot auttavat nuoria omilla hyvillä verkostoillaan selviytymään ja löytämään sopivan koulutuksen ja mielekkään työpaikan. Nuoret voivat olla ilman verkostoja monesta syystä: maahanmuuttajat, laman jälkeinen sukupolvi, sosiaaliset ongelmat perheessä etc.

Nonformaalin oppimisen teoriataustaa

Nonformaali oppiminen on yleistynyt viime aikoina erilaisissa yhteyksissä. Termin suomenkielinen vastine on ei-muodollinen oppiminen. Siitä käytetään myös nimityksiä epävirallinen oppiminen, koulun ulkopuolinen oppiminen ja epätavanomainen oppiminen. Nonformaali oppiminen tarkoittaa lähinnä virallisten koulutusjärjestelmien ulkopuolella tapahtuvaa oppimista (myös informaali oppiminen tapahtuu em. ympäristöissä). Sitä voi tapahtua mm. nuorisotyössä, järjestöissä, erilaisten ohjattujen harrastusten parissa sekä työelämässä.

Siurala esittää näkemyksen, jossa yksilön kasvu olemisesta kohti aktiivista toimijuutta ja kansalaisuutta kasvaa esim. nuorisotyöllisten menetelmien avulla. Nuorten oman elämänhallinnan tukeminen on lähtökohta, mutta sitä voidaan nuorisotyöllisin menetelmin (mm. oppimisprosessin avulla) johdattaa kohti ryhmätoiminnan ja yhteiskunnallisen toiminnan muotoja. Nuorisotyöllisellä oppimisprosessilla, jota voidaan kuvata nonformaalina oppimisena, saavutetaan mm. seuraavia hyötyjä: oppijan geneeriset kyvyt lisääntyvät eli kriittinen ajattelu, ongelman ratkaisutaidot, kommunikaatiokyvyt, empatia ja ryhmätyökyvyt kasvat. Arvojen ja normien sekä demokratian, yhdenvertaisuuden ja muiden ihmisoikeuksien työstäminen lisääntyy. Samalla myös em. asioiden sisäistäminen ja toiminta niiden mukaan kasvaa. Nuoren identiteettityö eli mm.

oman elämän merkityksenanto muotoutuu ja motivointi ja voimaannuttaminen lisääntyvät.

Viime vuosina on EU:n taholta alettu korostaa nonformaalin oppimisen merkitystä virallisten

koulutusjärjestelmien ohella. Elinikäisen ja koko elämän käsittävän oppimisen tarve on viime vuosina

osoittanut, että tarvittavat taidot voidaan omaksua virallisessa, vapaamuotoisessa ja epävirallisessa

oppimisympäristössä. Epävirallista oppimista yleensä aliarvostetaan sillä verukkeella, ettei se ole oikeaa oppimista (Euroopan komission valkoinen kirja 2001, 33).

 Epävirallisen oppimisen hyöty piilee valtaosin siinä, että se on luonteeltaan vapaaehtoista, usein itseorganisoitunutta ja joustavaa, se tarjoaa osallistumismahdollisuuksia, sallii erehtymisen ja on läheisemmin sidoksissa nuorten kiinnostuksiin ja pyrkimyksiin. Myös muita heikommassa asemassa olevien nuorten sopeutuminen on yksi epävirallisen oppimisen eduista (mt 35).

Tämä on myös huomioitu Nuorisoasiainkeskuksen toiminnoissa ja suuri osa oppimisesta on tapahtunut ikään kuin harrastusten ja työtehtävien sivussa.

 Siurala (2002) on myös aikaisemmissaan teksteissään määritellyt nonformaalia oppimista seuraavasti: Tiedonkäsityksessä sillä on monia suhteellisia tulkintoja maailmasta

yhden objektiivisen tulkinnan sijaan. Identiteettikäsitys on muuttuva ja moniaineksinen pysyvän ja

koherentin sijaan. Oppimistilannetta kuvaa yhteinen neuvoteltavuus opettajakeskeisyyden sijaan.

Opetusaineksena on koulua ympäröivä yhteiskunta koulukirjoihin pohjautuvan tiedon sijaan. Se on yleensä luovempaa ja nuorten omista lähtökohdista tapahtuvaa. Nonformaali oppiminen ei myöskään ole niin järjestettyä kuin muodollinen koulutus. Nämä em. Siuralan määritykset sopivat hyvin nuorisotyölliseen ympäristöön: mm. neuvoteltavuus, vapaaehtoisuus ja luovuus ovat läsnä monessa nuorisotyöllisessä menetelmässä.

Tärkeää myös oppimisympäristöön liittyen on oppimisympäristön rakentaminen oppimistaitoja tukevaksi. Ihmisen oppimisprosessi ei liity pelkästään kognitiiviseen (tiedolliseen) puoleen vaan siinä on mukana emotionaalinen ja motivaatioon liittyvä tekijä.

Nonformaalin oppimisen teoriataustana voidaan hyödyntää tutkivan oppimisen ja yhteisöllinen oppimisen näkökulmia. Tutkiva oppiminen voidaan määritellä: Tutkivalla oppimisella tarkoitetaan sellaista oppimista, jossa tietoja ei omaksuta valmiina opettajalta tai oppikirjasta, vaan oppija ohjaa omaa oppimistaan asettamalla ongelmia, muodostamalla omia käsityksiään ja selityksiään sekä hakemalla tietoa itsenäisesti ja rakentamalla näin syntyneestä tiedosta laajempia kokonaisuuksia. Keskeistä on, että tutkimusprosessin jakaminen oppimisyhteisön sisällä ja yhteisön jäsenten jatkuva keskinäinen vuorovaikutus tukevat korkeatasoisten oppimistulosten saavuttamista. Opettajalla tai kouluttajalla on tärkeä tehtävä toimia tämän prosessin ohjaajana. (Seitenmaa-Hakkarainen & Hakkarainen 2010.)

Nonformaali oppiminen koostuu siis normaaleista nykyaikaiseen oppimiseen liittyvistä tekijöistä, mutta sen toteutustapa ja ympäristö ovat erilaiset kuin formaalissa opetuksessa. Nonformaalin oppimisen voisi kiteyttää seuraaviin ominaisuuksiin:

 1) Oppiminen on vapaaehtoista. Vapaaehtoisuuden taustalla on uskomus

parempaan motivaatioon oppimisessa. Vapaaehtoisuus vaikuttaa myös emootioon, joka on myös

motivaatioon ja kognitioon vaikuttava tärkeä tekijä.

 2) Nonformaalissa oppimisessa ei jaeta lähtökohtaisesti

todistuksia. Oppijat voivat kuitenkin tarvittaessa kreditoida osaamisensa erilaisten työtodistusten,

osaamistodistusten tai mahdollisesti oppilaitosten kanssa yhteistyönä kehitettävien todistusten avulla. Nämä todistukset eivät kuitenkaan välttämättä ole pääasia.

 3) Oppijan kehittyminen opittavassa asiassa on pääasia.

Nonformaalin oppimisympäristön ohjaajat käyvät palautteen kautta opittavaa asiaa läpi. Ohjaajan tuki, vuorovaikutustaidot ja palautteen antamisen taidot ovat haasteellisia tehtäviä ohjaajille.

 4) Oppimisen suoritteet ovat neuvoteltavissa. Yleensä ne tapahtuvat työelämälähtöisesti, mutta luovuus ja erilaiset tavat toteuttaa opittavaa taitoja ovat sallittuja ellei jopa suotavia. Tärkeää on, että oppijan motivaatiota pidetään yllä. ???

5) Oppijan oppimistaitojen kehittyminen on myös tärkeä tekijä. Oppijan metakognitiivisten taitojen

tukeminen ja kehittäminen on tärkeää. Tässä on hyvä hyödyntää tutkivan oppimisen ja yhteisöllisen

oppimisen teoriaa ja menetelmiä.

 6) Nonformaalin oppimisympäristön merkitys on suuressa roolissa.

Oppimisympäristö on hyvä rakentaa oppimista tukevaksi viihtyisällä, havaintokykyä tukevalla ja selkeällä tavalla. 

7) Prosessin merkitys oppijan saapuessa nonformaaliin oppimisympäristöön on tärkeää.

Prosessilla on tärkeä vaikutus oppijan motivaatioon ja siihen, millaisen kuvan hän saa opittavasta asiasta.

8) Nonformaali oppimisympäristö toteutuu suunnitelmallisella ja reflektiivisellä työotteella. Reflektiossa työntekijät ja oppijat konstruoivat uutta tietoa ja näkökulmia aikaisempien tietojen ja kokemusten pohjalta.

Huomioita oppimispsykologiselta näkökannalta:

 Miksi pitäisi olla nonformaalia opetusta ja oppimista jos kerta vallitseva opetusmalli on tiukan formaalista ja luokittelevaa ja kilpailuttavaa? Katso vaikka seuraavan artikkelin huomioita:

http://www.mll.fi/@Bin/4926483/ARSIS_valmis+raportti.pdf (luku 3.2)

Yksi tärkeä syy on, että yleensä opiskelijat kokevat formaalisen oppimisen stressaavaksi ja pakottavaksi, jolloin heidän oppimiskykynsä heikkenee . Stressin ainoa todella merkityksellinen vaikutus, mikä pitäisi tietää, on että se surkastuttaa aivoja. http://www.peakperformancetraining.org/sitefiles/articles/stress.htm

Nonformaalissa oppimisessa ihminen ei edes ajattele oppimista tai olevansa oppimisprosessissa vaan hän (kuten esim. kielikylvyssä tai vuosia töitä tehnyt kirvesmies) saavuttaa oppimisen kuin sivutuotteena.

-aivojen tietoinen osa ei suorita ja prosessoi oppimista, joten ponnistelukin on useimmiten haitallista

oppimistulokseen pääsemiseksi; estää aivoja toimimasta kokonaisvaltaisesti, syntyy vain ulkoluvulla tehtyjä suoritteita. Esim. lapsi oppii uuden kielen uudessä maassa olemalla passiivinen (ei suostu puhumaan, jonka he itsekin osaavat usein jälkikäteen kertoa), ja sitten yhtäkkiä (n. 3 kk:n päästä) tuntuu kuin hänellä olisi koko kieli hallinnassaan.

-nonformaali oppiminen on helppoa, jos yksilö on kiinnostunut opittavasta asiasta, oppimista ei silloin edes huomaa, mutta oppiminen voi olla yhtä hankalaa kuin formaalissa oppimisessa, jos asiasta ei olla kiinnostuneita.

-oppiminen yleensäkin on helppoa silloin kun ihminen on intohimoisesti kiinnostunut opittavasta asiasta, mutta silloinkin oppijan on opittava olemaan suhteellisen passiivinen oppimisprosessissa (vert. vaikka musiikinopiskelijoiden fokaalinen dystonia (sormien hermovaurio) tai urheilijoiden rasitusvammat liian innokkaasta ja ylenmääräisestä sekä liian tavoitteellisesta harjoittelusta), pikemminkin opetella ihailemaan aivojensa mykän puolen hämmästyttävää oppimiskykyä.

-suuri osa akateemisen loppututkinnonkaan suorittaneista ihmisistä ei luota omaan oppimiskykyynsä 

Miten luoda sellainen oppimisympäristö ja oppimiskokemukset, että yksilö saa mallin uusiin asioihin

paneutumisessa ilman stressaantunutta etukäteisasennoitumista uusien tehtävien edessä. Syntyy vain

positiivisten oppimiskokemusten seurauksena.

-nonformaaliin oppimiseen liittyen voisi kysyä, että mikä olikaan Steve Jobsin tai Bill Gatesin tai Bachin tai Segovian muodollinen (formaali) koulutus tai Einstein lopetti lyseon jo seitsemän opiskeluvuoden jälkeen. Einstein oli kuitenkin lyseossa vähintään melko hyvä oppilas. Viimeisenä vuonna uusi luokanvalvoja Joseph Degenhart oli kyllästynyt Einsteinin piittaamattomuuteen muita kouluaineita kohtaan. Hän sanoi Einsteinille kuuluisat sanat: ?Sinusta ei ikinä tule mitään.? Luokanvalvoja pyysi Einsteinia häipymään koulusta, koska jo tämän läsnäolo vei tehon koulun toiminnasta. Einstein oli samaa mieltä, sillä hän inhosi aina koulunsa mekaanista opetusta...

-yleistäen voi siis sanoa, että kouluoppiminen sopii oppimismuotona vain osalle ihmisiä ja luultavasti suurin osa oppii paremmin toisenlaisissa oppimisympäristöissä.

 Pyrin nyt tämän työperiodini aikana muotoilemaan selvemmin nonformaalisen oppimisen malleja (itse olen muodollinen koulutukseni poislukien käyttänyt pelkästään nonformaalisen oppimisen keinoja omassa opiskelussani: kielet, ekologinen rakentaminen, puutarhanhoito, musiikin opiskelu... itse asiassa määritelmän mukaan enemmän informaalisesti:

Informaalisessa oppimisessa näkökulma siirretään yksilön tai ryhmän omaan oppimisprosessiin. Se on ihmisen omaa tavoitteellista opiskelua tai sellaisten tietojen, taitojen ja kokemusten tarkoituksellista hankintaa, joka auttaa yksilöä suuntaamaan tulevaa toimintaansa. Informaalinen oppiminen perustuu yksilön tai ryhmän omaan tavoitteeseen, tahtoon, aloitteisuuteen ja aktiivisuuteen. Sitä voi tapahtua sekä formaalisen että nonformaalisen kasvatuksen liepeillä, mutta ennen kaikkea informaalista oppimista tapahtuu sellaisissa

kasvatusympäristöissä, jotka eivät ole kasvatusinstituutioita.).

28. joulukuuta kun olin lukenut Daniel Levitin kirjan: Musiikki ja aivot

Newton osoitti ensimmäisenä, että valo on väritöntä, ja niinpä värin havaitseminen täytyy tapahtua

aivoissa...(Newton tunnetaan tietenkin painovoimateorian keksijänä ja Leibnizin ohella differentiaali- ja integraalilaskennan kehittäjänä. Einsteinin tapaan Newton oli "heikko" oppilas koulussa, ja hänen opettajansa valittivat usein hänen tarkkaamattomuudestaan. Lopulta Newton erotettiin koulusta).
 [joku voisi alkaa epäillä, että nykyiset koululaitoksen opetustavoitteet ovat entisten koulupudokkaiden oivallusten synnyttämiä].

 "Perinteisessä kouluopetuksessa vaaditavat kyvyt, kuten oppikirjoissa olevan tiedon

muistaminen ja toistaminen sekä kyky ratkaista työkirjan tehtäviä, eivät ole keskeisiä tiedemiehen työssä. Luova tiedemies tai tietotyöläinen tarvitsee kykyä muotoilla ja keksiä ongelmia, joilla on tieteellistä tai käytännöllistä sovellusarvoa. Älykkyystesti eivät mittaa tällaisia laajempia tiedonkäsittelytaitoja tai kykyä tuottaa uutta tietoa. Monimutkaisella ongelmanratkaisulla on myös ollut hyvin vähäinen rooli kouluopetuksessa. On siis mahdollista, että perinteisiin mittareihin nojauduttaessa potentiaalisesti parhaat tiedemiehet karsiutuvat jatko-opinnoista jo lukiovaiheessa". (Hakkarainen-Lonka-Lipponen: Tutkiva oppiminen s. 59)

Mikä tekee muusikon? (s.196)
 Useissa tutkimuksissa havaittiin, ettää parhaat konservatorion oppilaat

harjoittelivat eniten, joskus kaksi kertaa niin paljon kuin ne, joita ei arvioitu yhtä hyviksi.

Toisessa tutkimuksessa opiskelijat jaettiin salaa kahteen ryhmään (tätä ei paljastettu opiskelijoille, jotta se ei vaikuttaisi heidän asenteisiinsa) perusteena opettajien arviot heidän taidoistaan tai havainnot heidän lahjakkuudestaan. Useita vuosia myöhemmin opiskelijat, jotka saavuttivat parhaat suoritusarviot olivat niitä, jotka olivat harjoitelleet eniten. Näin todettiin riippumatta siitä, mihin lahjakkuusryhmään heidät oli aiemmin liitetty.
 [moni Suomen tämän hetken huippumuusikoista ei ole läpäissyt edes musiikkiopiston  pääsykokeita] Todellisuudessa lapsen suoritustason perusteella ei voida ennustaa hänen aikuisuuden menestystään. Pääosa niistä lapsitähdistä, jotka osoittavat joitakin poikkeuksellisia taitoja jo lapsena, eivät aikuisuudessa koskaan saavuta huipputasoa. (Hakkarainen-Lonka-Lipponen: Tutkiva oppiminen s. 70)

Näistä tutkimuksista kohoaa esiin se kuva, että maailmanluokan erityisosaajan mestaruuden tasolle pääsy vaatii 10 000 tuntia harjoittelua alalla kuin alalla. Tutkimuksissa toisensa jälkeen, olivatpa kohteena säveltäjät, koripalloilijat, romaanikirjailijat, taitoluistelijat, konsertttipianistit, shakinpelaajat, huippurikolliset, tai ketkä tahansa, tämä lukema tulee esiin yhä uudestaan. Se vastaa karkeasti kolme tuntia harjoittelua päivässä tai 20 tuntia harjoittelua viikossa kymmenen vuoden ajan... Tämä laskelma ei tietenkään kerro, miksi jotkut eivät pääse puusta pitkään harjoittelussaan ja miksi jotkut ihmiset saavat harjoittelustaan enemmän irti kuin toiset. Mutta kukaan ei ole vielä tavannut tapausta, jossa todelliseen maailmaluokan taituruuteen olisi päässyt vähemmässä ajassa. Näyttää siltä , että aivoilta vie näin pitkän ajan sulattaa kaikki se, mitä todellisen mestaruuden saavuttaminen edellyttää.
[miten tämä on kytkettävissä vähemmän vaativaan oppimiseen, kuten vaikka uuden tietokoneohjelmiston opetteluun, opettelee rauhassa ja antaa aivojen muodostaa ne hermoyhteytensä jotka se tarvitsee, ponnistelemalla niiden yhteyksien muodostumista ei joka tapauksessa voi nopeuttaa.]